Täällä TJ-kampa vaan pienenee ja lähdön hetki lähestyy uhkaavasti. Eilen olikin viimeneinen seminaari ja nyt on enää muutama työ palauttamatta ja tentit vielä tammikuussa edessä. Sunnuntaina siis lähdetään poikaporukalla kohti talvista Tukholmaa, mutta sitä ennen vähän jäähyväisjuhlia + jouluostoksia (niin ja huoneen vois siivota)
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista hulinaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kiirettä ja stressiä on riittänyt, kirjastolla on tullut kulutettua penkkiä ihan yötämyöten. Mietittiin tuossa yksi päivä, että nyt on joku asia pahasti pielessä kun iloittiin kirjaston aukiolo-aikojen pidentymisestä enemmän kun joulusta :O
Viime viikko oli myös iloisten jälleentapaamisten aikaa. Täällä vierailivat vuoroin Joensuun itseoikeutettu aurinkokuningas Lappalainen ja heti Esan poistumisen jälkeen sain vieraaksi taistelupari Kettusen&Suhosen. Valitettavasti jouduin alkuviikon viihtymään esseen parissa, mutta Itsenäisyyspäivää vietettiin poikien kanssa asiallisin menoin. Esan ja Reijon kanssa valmisteltiin juhla-ateriaa Finlandia-hymnin soidessa youtubesta ja olipa Reijo käynyt jostain ihmeen kaupasta hakemassa siniristilipunkin, joka ripustettiin seinää koristamaan. Samana yönä saapuikin sitten toinen suomi-aalto, tosin Tukholman lumimyrskyistä johtuen pari päivää myöhässä.
Poikien kanssa sitten pari päivää kierrettiin kaupunkia ja ihmeteltiin paikallista menoa. Täällä on joka joulun aikaan keskustassa perinteinen Continental Christmas Market, jossa on tarjolla erilaisia herkkuja sekä joululahjaideoita Manner-Euroopasta. Pari kertaa on tullut siellä käytyä ja on tullut maisteltua saksalaisia makkaroita, kenguru(!) -ja saksanhirvihampurilaisia. Niin ja kattokaapa minkä kojun sieltä bongasin:
Myyjät kuitenkin paljastuivat englantilaisiksi, eikä saanut suomi-alennusta poronnahasta. hmph.
Valitettavasti aika menee aina huippuseurassa liian nopeasti ja ennen kuin huomattiinkaan, mun piti palata kirjastoon ja poikien kotiin. Mutta onneksi ei mene enää pitkään kun taas nähdään. Vaikka on hieman haikeaa täältä lähteä ja sanoa hyvästi isolle osaa porukasta, niin silti voin todeta että tulen iloisin mielin takaisin kotiin ja Suomeen. Koen että täällä olen nähnyt paljon ja oppinut myös itsestäni jotain, mikä on kai ihan hyvä juttu. Mutta on myös hyvä palata takaisin. Tosin minähän vielä tulen takaisin tänne tekemään ne tentit sitten tammikuussa, että vielä ei voi sanoa vaihdon olevan ohi.
Sitten seuraavaksi vähän vakavampaa juttua. En tiedä miten sinne kotiin on uutisia tihkunut täältä, mutta Belfastissa on tällä hetkellä aika kireä tunnelma. Olen aikasemmissa kirjoituksissa maininnut Pohjois-Irlannin tilanteesta ja sen ongelmista väestön keskuudessa ja kuinka paikallinen konflikti tavallaan uinuu levotonta unta kaiken aikaa pinnan alla. No nyt viime viikolla homma käytännössä räjähti käsiin, enkä olis uskonu että ihan tässä mittakaavassa. Yleensähän täällä on tosi rauhallista ja Belfast on yksi Yhdistyneen Kuningaskunnan turvallisimpia kaupunkeja. Tilanne riistäytyi käsistä viime viikon alussa kaupunginhallituksen tehtyä päätöksen, että Union Flag eli Britannian lippu otetaan pois kaupungintalon katolta ja se laitetaan salkoon tiettyinä päivinä vuodessa. (oisko ollu 17 päivää) Lippuhan on ollut salossa viimeiset 100 vuotta. Putkeen. Voitte vaan kuvitella, mitä unionistit (väestö joka haluaa kuulua UK:n) tästä päätöksestä tykkäsi.
Tämän johdosta täällä on ollut kohta 10 päivää protesteja, mellakoita, laittomia tiesulkuja ja levottomuutta. Yleensä jos täällä on ollut levottomuutta, ne ovat olleet pieniä ja keskittyneet kaupungin köyhimpiin lähiöihin. Mutta tällä kertaa ne ovat olleet keskustassa ja mikä hieman häiritsevää; melko lähellä mun kotia (mun kotimatkalla keskustasta kämpälle). Laitan linkin BBC:n uutiseen, missä kerrotaan mellakoista ja poltetusta autosta, joka palo tosi lähellä yliopistoa, itse kuljen siis tuota reittiä usein -> Troubles Oltiin itse asiassa juuri tuolloin tuona iltana tulossa poikien kanssa samaa reittiä takasin kämpälle, mutta oltiin väsyneitä ja aateltiin ottaa taksi. Mikä saattoi olla ehkä ihan hyvä veto. Kuski otti sitten kunnon kiertotien, jonka aikana nähtiin huppupäisiä mellaoitsijoita kerääntymässä kivien ja keppien kanssa. Uutisista luin, että nuorimmat pidätety mellakoitsijat ovat olleet 13-vuotiaita.
Käytiin sitten seuraavana aamuna tarkastelemassa tilannetta ja tässä on kuva autosta joka palo tossa linkin videossa. Se muuten vielä savusi kun saavuttiin paikalle:
Poliisi on kanssa saanut maistaa mellakoitsijoiden vihaa. Alkuviikosta poliisiautoon heitettiin palopommeja ja sisällä ollut poliisi pääsi juuri ja juuri ulos. Tapausta käsitellään murhan yrityksenä, mikä tietenkin tekee tapauksesta erittäin vakavan. Petrol bombs Levottomuudet jatkuu vielä, katotaan mitä viikonloppuna tapahtuu, viime yönä kaverin tie kotiin oli suljettu pommiuhan takia. Not cool.
Kaiken kaikkiaan kaikki tämä on tosi surullista, ottaen huomioon sen että paikalliset ihmiset on oikeasti tosi ystävällisiä ja mukavia. P-Irlanti ei myöskään ole UK:n vauraimpia alueita ja nämä mellakat häiritsevät vakavasti taloutta, puhumattakaan kaikesta muusta vahingosta. Sitä vaan toivoisi, että ihmiset osaisi vähän katsoa asioita isommalta kantilta. Tähän lopuksi laitan lyhyen videon, jonka joku paikallinen mustanhuumorintajun omaava henkilö oli laittanu nettiin: Up to no good
Nyt laitan pillit pussiin, kirjottelen vielä esseetä ja mietin joululahjoja. Viimeinen blogipäivitys tulee varmaan joulukuussa ennen kuin sanon Béal Feirstelle lopullisesti hyvästit. Kaikille tosi antoisaa ja rauhallista Joulua!
