Dublinia ja Belfastia

Sain tällä viikolla ensimmäisen vieraani, eli Aino teki vastavierailun tänne syksyiseen Belfastiin! Taisi olla pieni järkytys astua ulos Dublinin koneesta kun lämpötilaero Madridin ja Dublinin välillä taisi olla lähemmäs kymmentä astetta.. Itse olin jo saapunut pilviseen Dubliniin torstaina aamupäivästä ja kirjauduin bussiasemaa vastapäätä sijaitsevaan Ripleys Court Hotell:iin, jonka jälkeen lähdin seikkailemaan kaupungille. Olen aikaisemmin käynyt Dublinissa vuonna 2010 kun hyvä ystäväni Joonas oli vaihdossa Limerickin kaupungissa ja silloin seikkailimme kaupungissa noin viisi päivää. Nyt olikin hyvä aika päivittää tuntemusta kaupungista.

Dublinin lippu

Dublin (Baile Atha Cliath iirin kielellä) on siis Irlannin tasavallan pääkaupunki ja sijaitsee Irlannin meren rannikolla kahden ja puolen tunnin bussimatkan päästä Belfastista. Se on hieman isompi kaupunki kuin Belfast (yli 500 000 asukasta) ja kokonsa ansiosta myös hiukan vilkkaampi. Kaupunkia halkoo Liffey -joki ja sen pohjoinen osa on uudempi ostoskeskuksineen ja ravintoloineen kun taas etelässä, eli toispuoljokkee sijaitsee kaupungin vanhempi osa. Dublinissa on paljon nähtävää, eikä kaikkialla ole mitenkään mahdollista käydä  päivässä, joten kannattaa varata ainakin pari päivää reissuun. Ehdottomia suosikkeja minulle ovat Guinness -panimon museo (!), jossa pääsee tutustumaan mustan kullan valmistusprosesseihin, oppimaan oikeaoppista Guinnessin kaatotapaa sekä ihailemaan kaupungin maisemia Skybaarista, johon museokierros päättyy. Historiasta ei ole myöskään puutetta Dublinissa. Kaupunki on pullollaan keski-aikaisia kirkkoja sekä katedraaleja sekä muita rakennuksia, joista upein on St. Patrickin katedraali. Pubikulttuuri on korkealle kehittynyttä Dublinissa (yllättäen) ja vanhassa kaupungissa sijaitseekin Temple Bar -alue joka on täynnä vanhoja tavernoita, joissa niin paikkalliset kuin turistit rentoutuvat pitkän päivän jälkeen.

Dublin castle

Illalla hain Ainon lentokentältä ja suuntasimme heti vanhaan kaupunkiin sammuttamaan nälkää ja janoa. Olin siinä vaiheessa ehtinyt jo päivittää päänsisäisen gbs:n (vaikka mulla on tunnetusti suht kehno suuntavaisto) ja oli tosi mukavaa muistella kaikkia paikkoja missä viimeksi tuli käytyä. Sain vuorostani toimia oppaana ja kertoa kaupungista, sen erilaisista paikoista sekä historiasta. Paljon oli jäänyt mieleen edellisestä vierailusta, mutta samalla tuli myös opittua uusia reittejä ja paikkoja missä käydä. Onneksi löysimme nopeasti Temple Barilta mukavan ravintolan/pubin, jossa illastimme ja täytyy kyllä sanoa että nyt jo yli kuukauden perinteisiä (herkullisia) irlantilaisruokia maistelleena, eteen osui ehkä paras lihamuhennos ikinä. Menu koostui perunamuussista ja Guinness- oluessa sekä punaviinissä haudutetusta häränlihasta sekä vihanneksista. Buennissimo! Tosin tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että ulkona syöminen Dublinissa ei ole järin halpaa, ehkä jopa hieman kalliimpaa kuin Suomessa. (mutta ainakin tässä tapauksessa täysin rahanarvoista)

 Illallisen jälkeen päätimme vielä tutustua kävellen pubi-alueeseen ja meidän onneksi Aino onnistui löytämään mahtavan mestan, missä 2010 istuimme iltaa Joonaksen kanssa ja josta myös tuli ehdoton suosikkipubi Dublinissa, eli The Porterhouse! Paikan nimi tulee sen omista porter oluista, joita pubin oma pienpanimo tekee. Tarjolla on myös uskomattoman laaja valikoima muita oluita aina intialaisesta Cobrasta jenkkien Brooklyn aleen. Suosittelen Porterhousea lämpimästi kaikille oluen sekä pubien ystäville. Paikka itsessään huokuu irlantilaista pubikulttuuria. Ulkoapäin Porterhouse näyttää pieneltä kuppilalta, mutta sisään astuessa huomaa paikan olevan kolmikerroksinen, iso ja oikein kunnon perinteinen irkkupubi. Porterhouse on todella suosittu ja se on lähes täynnä ihmisiä. Ja mikäs tekisikään pubista entistä irlantilaisemman kuin
live-musiikki. Melkein jokaisessa pubissa on varsinkin viikonloppuisin artisteja soittamassa perinteisiä irlantilaisia biisejä ja myös uutta musiikkia. Ihmiset rakastavat musiikkia ja tanssia täällä, mikä on tosi kiva huomata. Vilkaisin kerran yhden pubin ikkunasta sisälle ja siellä kolme nuorta miestä soitti villisti musiikkia (joka on kyllä todella mukaansatempaavaa) ja koko pubi lauloi mukana ja juhli mukana!
Itse nautin Porterhousissa 'kruununjalokiveksi' kutsuttua, tuplasti 'maailman paras stout-palkinnon' voittanutta Plain Portteria. Eivät kyllä turhaan kehuneet, maku oli erittäin pehmeä ja vivahteikas ja jonka jälkimakuna tulee ihan pieni häivähdys kitkeryyttä.

Seuraava päivä kului kaupunkia ja sen menoa tarkastellen. Vaikka vietimme vain muutaman tunnin Dublinissa ennen Belfastin bussiin hyppäämistä, ehdin näyttää Ainolle ison osan vanhaa kaupunkia. Ensiksi kävimme suorittamassa kansalaisoikeutemme, eli äänestettiin Suomen suurlähetystössä. Onneksi ulkomaiden ennakkoäänestyspäivä sattui sopivasti kohdalle juuri kun olimme kaupungissa. Kävimme Grafton streetillä, mikä on vilkas ostoskatu vastapäätä Trinity Collegea, eli yliopistoa ja aivan vanhan kaupungin keskellä. Se on monipuolinen ostospaikka, joka on täynnä erilaisia liikkeitä perus H&M:stä aina muodin jättinimiin kuten Hugo Boss:iin sekä hienoihin jalokiviliikkeisiin.
Kadulla on myös erilaisia taiteilijoita aina katusoittajista maalareihin ja hiekkaveistäjiin, jotka viihdyttävät ihmisiä omalla panoksellaan, eli paikka on hyvin tunnelmallinen. Grafton street on melko lyhyt katu, jonka päässä on iso St. Stephens ostoskeskus sekä St. Stephens Green -puisto, mikä ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa.

Vilinää St. Georges Marketilla

Belfastiin päästyämme kotiuduimme kämpälle, jonka jälkeen suuntasimme välittömästi syömään The Elms pubiin ja mukaan liittyi myös Repa sekä William. Ilta kului mukavasti keskustassa, jossa kiertelimme muutamassa hyväksi havaitussa pubissa istumassa. Mukaan liittyi myös Chris sekä muita kavereita. Vaikka yöunet jäivätkin vähemmälle, lauantai kului nopeasti kaupungilla ja illalla päätimme vain viettää aikaa kahdestaan asunnolla. Sunnuntaina suunnitelmaan kuului käydä St. Georges markkinoilla, joka on tunnettu nähtävyys/tapahtuma täällä. Se sijaitsee kauppahallissa, joka on auki joka viikonloppu ja jonne monenlaiset myyjät tuovat tavaroitaan myytäväksi. Erityisen kehuttuja ovat paikallisten viljelijöiden sekä kalastajien tuotteet, joilta ihmiset käyvät hankkimassa tuoreet ruokatarpeensa. Tottakai paikalla on myös musikantteja ja erilaisia ruokapaikkoja sekä kahviloita. Mukava tapa viettää sunnuntaita!
Sunnuntain kruunasi jo perinteeksi muodostunut 'Making Mama Proud Dinner', jossa Aino oli meidän kunniavieraana! Illan menuna oli tällä kertaa pizzaa (vaikka seurassa ei ollut italialaisia) mutta homma onnistui hyvin, kun pojat olivat hankkineet tarvittavat raaka-aineet St Georgesilta ja me tuotiin sisilialaista viiniä! Itse tyydyin vihannesten leikkaamiseen. Taikinnan veivaaminen oli Sorenin ja Williamin tehtävä ja jotta homma onnistuisi oli taustamusiikkina soitettava mm. Kummisetä-elokuvan sekä Indiana Jonesin (?) tunnareita....

Pojat häärää taikinan parissa- Like a Sir!

Ensi viikolla vuoro on taas Suomi-poikien ja tehtävä on sikäli haasteellinen, että luvattiin Repan kanssa tehdä karjalanpaistia sekä mustikkapiirakkaa. (Aino ehdotti myös karjalanpiirakoita, kunnes tajus, että eihän siitä tulis mitään) Painetta lisää myös se, että Williamin vanhemmat ovat ensi viikon kunniavieraita.. Repa sanoi eilen, että haaste on helppo homma, koska luottaa itseensä aina. Itsestäni en tässä tapauksessa voi sanoa samaa...






Tänään aamulla vein Ainon bussille ja jouduin taas kerran sanomaan heipat. Viikonloppu oli rentouttava ja silti tuottelias ja oli mukavaa päästä näyttämään näitä minun "uusia" kotikulmia ja kavereita sekä elämää täällä Belfastissa. (Saa tänne muutkin tulla!) Hassua miten tätä paikkaa on pikkuhiljaa oppinut pitämään toisena kotina, vaikka eihän se tietenkään koskaan täysin tunnu oikealta kodilta. Nyt sitten pitäisi koko viikko kuluttaa ahkerasti opiskeluhommissa ja huolestuttavasti kasvaneen kirjapinon parissa. Että sellasta mukavaa arkea. Toivottavasti siellä kotopuolessa on kaikki hyvin!

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Syksyä ja seikkailuja

Buenos dias!

Syksyinen kirjasto

Syksy on tosiaan hiipimässä Belfastiin, lehdet alkavat pikkuhiljaa tipahtelemaan ja ihmiset ovat alkaneet kaivamaan kaulahuiveja sekä hansikkaita varastojen nurkista.  Itsehän sopivasti sairastuin syyslenssuun näin viikonlopun alkamisen kunniaksi, joten nyt on kai sitten sopiva hetki vähän kertoa kuulumisia täältä.

Opiskeluhommat ovat lähteneet vauhdilla käyntiin ja voin kertoa, että tekemistä täällä riittää. Kaikenlaisia dediksiä alkaa ilmaantumaan ja jännästi kalenteri alkaa täyttymään ei- niin- mukavista-asioista. Mutta toisaalta tultiinhan tänne myös opiskelemaan ihan oikeastikin. Moduulit ja niiden aiheet ovat todella mielenkiintoisia, eli motivaatiota ainakin toistaiseksi riittää, katsotaan miten pitkälle se kantaa. (itsehän olen nytkin kirjastolla, kirjat lepäilee tuossa nenän edessä :D )

Perjantaibrunssi W:n kanssa 

No mutta se tylsistä asioista. Viime viikolla päätin paeta paikallista ilmastoa (olen kastunut monta kertaa) ja lähteä seikkailemaan Madridiin! Aino oli vastassa terminaalilla kun Ryanairin lento laskeutui ja otimme junan kohti keskustaa. Ei varmaan tarvitse kertoa miten iloinen olin.. Ja voi pojat, että lämpöä riitti! Yllättäen en ollut varautunut ihan noin kesäisiin olosuhteisiin Belfastissa ja shortsit oli jostain syystä jääneet kotiin. Mukava oli sitten farkuissa mennä +27 asteessa. En hikoillu yhtään.

Madrid on upea kaupunki! Täytyy myöntää, että vierailu oli minulle ensimmäinen, tosin Espanjassa muualla on tullut käytyä. Tässä miljoonakaupungissa riittää tekemistä&näkemistä. Kiertelimmekin kaksi ensimmäistä päivää kaupungilla ja Aino käytti minua mm. paikallisen el jefen, eli kuninkaan linnassa ja upeassa Retiro-puistossa, jossa on oma teko"järvi".

massiivinen kuninkaanlinna

Yritimme myös etsiä minulle hiukan kesäisempiä vaatteita, mutta korkeasta lämpötilasta huolimatta espanjalaisten mielestä nyt oli syksy ja silloin pitää pukeutua lämpimästi, joten jokaisessa vaatekaupassa oli syys/talvimallistot, eli ei shortseja. Mukavahan niitä paksuja talvitakkeja karvahuppuineen oli katella... Yksi ehdottomia lempijuttujani Espanjassa on tietenkin ruoka. (on se kyllä muuallakin mun lempijuttu) Espanjalaisen keittiön tuotoksia päästiin nauttimaan useaan otteeseen, eikä tarvinnut pettyä. Erityisesti ihastuin tapas-kulttuuriin, missä tilataan useita pieniä ruoka-annoksia ja  niitä sitten maistellaan kylmän oluen tai sangrian siivittämänä. Sopii minulle kuin nyrkki silmään. Ehdoton vaatimukseni Espanjaan saapuessani oli saada maistaa aitoa espanjalaista Serrano-kinkkua (Olen fiilistellyt sitä siitä asti kun aloin katsoman Serranon perhettä telkusta)! Ja hyvää se olikin..

Sangriaa ja alkupalana perunoita tulisessa kastikkeessa

Ennen Espanjaan tuloa päätettiin Ainon kanssa jekuttaa Madridissa asuvia ystäviämme Johannaa ja Sannaa. Ei siis hirveesti huudeltu mun tulosta sinne ja ajateltiin yllättää tyypit. Kyllähän ne tyttöjen ilmeet oli näkemisen arvoisia kun ekana iltana Aino sopi tapaamisen tyttöjen kanssa keskustaan ja yhtäkkiä minä ilmestyin mukaan! :D Tosin Sanna tais viime hetkillä aavistaa mistä on kysymys.... Oli mahtavaa nähdä teitä tytöt!

                                                                                                                                                                 

Toledo

Sunnuntaina ohjelmanumerossa oli päiväreissu Toledon keskiaikaiseen kaupunkiin! Matka kesti junalla vain puoli tuntia ja se oli todellakin vaivan arvoista. Toledo on vanha historiallinen kaupunki, joka on ajan saatossa ollut merkittävä tukikohta niin muslimeille kuin Espanjan kuninkaillekin. Keskiajalla kaupunki oli myös tunnettu miekoistaan, siellä valmistettiin Euroopan laadukkaimmat teräaseet. Voin kertoa että näin keskiajasta innostuneena, paikka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Nähtävää olisikin riittänyt vaikka kuinka paljon. Onneksi hypättiin turistibussiin, joka kierrätti meitä ympäri vanhaa kaupunkia ja sen ulkopuolellakin, nimittäin maisemat olivat upeat!

Pitkän päivän päätteeksi kelpaa jääkylmä mohito!

Kaikki hyvä loppuu valitettavasti aikanaan ja maanantaina oli minun aika palata Belfastiin opintojen pariin, mutta oli mahtavaa päästä näin helposti irti arjesta ja nähdä muutakin maailmaa (ja tietenkin Ainoa) samalla, sen takia myös osaksi lähdin vaihtoon! Hmm nyt pitäisi opiskella, mutta taidan lähteä poikien kanssa katsomaan jalista pubiin, ruotsalaiset taitavat pelata tänään...

It's a lovely day for Guinness!

'elloy mate!

Viime viikko kului oluen merkeissä kun torstaina täällä vietettiin Arthur Guinnessin päivää. Herra Guinness aloitti tämän herkullisen tuotteen valmistuksen vuonna 1759 Dublinissa ja tänä päivänä se on yksi maailman myydyimmistä oluista. Eikä mikään ihme, sillä maku on makunystyröitä hivelevä. Guinness kuuluu stouttien lahkoon ja se on tunnistettavissa mustasta väristään ja paksusta kermaisesta hatustaan. Guinness on tuhtia tavaraa, vatsa täytyy nopeasti jo yhdestä pintistä (viimeistään kolmesta). Jopa Guinnessin kaataminen on ihan oma taiteenlaji, jota muuten pääsee itse opettelemaan Guinness-museossa Dublinissa! Ensin tuopista täytetään noin 1/3, jonka jälkeen sen annetaan hieman tekeytyä ennen kuin se täytetään kokonaan. Kun tuoppi on täytetty piri pintaan sen pitää antaa rauhassa saada sille ominainen musta väri, jonka jälkeen Guinness on valmis. Eli  Guinness on siis irlantilaisille kansallisaarteeseen verrattavissa oleva tuote, jonka juhliminen on lähestulkoon kanssallisvelvollisuus. 

 Minä ja Repa osattiin varautua tähän ruuhkaiseen juhlaan (kaikki pubit oli n. 17.00 jälkeen täynnä) tarpeellisin toimenpitein, eli istumalla tukevasti pubissa jo neljältä varaten paikkoja ystäville. Vietimme koko illan Filthy McNasty's pubissa, joka on yksi suosituimmista pubeista Belfastista ja löytyy ihan kaupungin keskustan vierestä, suosittelen lämpimästi. Usein McNastyssa on myös live-esiintyjiä ja myös torstaina siellä oli kaksi miestä soittamassa perinteisiä irkkubiisejä! Arthur Guinness-päivän kunniaksi pintti Guinnessia Filthyssä maksoi yhden (1) punnan!! Eli käytännössä ilmaista. Voitteko kuvitella? Mutta ei siinä mitään, The Elms pubi (josta olen aikaisemmin kertonut) jakoi pari tuntia Guinnessia ilmaiseksi, niin paljon kun pystyi vetämään! Eli tästä saatte kuvaa siitä miten hulluina ihmiset on tähän juomaan...

Nuo kaikki ei sitten ole minun

Lauantai oli myös todella mielenkiintoinen päivä. Osallistuimme bussikierrokselle, joka kierrätti meitä ympäri Belfastia ja sen lähiöitä. Kuski selosti samalla meille kaupungin lähihistoriaa ja tilannetta. Täytyy kyllä todeta, että kierros todella avasi silmiä ja valotti mitä täällä oikeasti tapahtuu. Päällisin puolin kaupunki näyttää ihan samalta kuin missä tahansa muuallakin, mutta ei tarvitse liikkua jalan kovinkaan pitkälle keskustasta ja meininki muuttuu. On jotenkin aivan ihmeellistä, miten katukuvassa tai ihmisissä ei erityisemmin näe niitä ongelmia mistä tämä kaupunki on kuuluisa, kunnes kävelee pari korttelia syvemmälle pois päin keskustasta. Siellä nämä ongelmat edelleen kytevät, mutta onneksi tilanne ei ole niin tulehtunut kuin aikaisemmin. Myös se yllättää, miten tavalliselta ja rauhalliselta kaikki päällisinpuolin näyttää, vaikka rauhansopimus osapuolten välillä allekirjoitettiin vasta vuonna 1998. Tajusin tämän kerran kun oltiin Guinnesilla yhdessä minun lempipubeistani 'The Duke of Yorkissa', joka sijaitsee aivan keskustassa. Tosi mukava paikka istua ystävien kesken ja nauttia elämästä (ja oluesta), mutta tämäkin paikka pommitettiin maan tasalle terrori-iskussa The Troublesien aikana. Oli järkyttävää havaita, miten edelleen osa Belfastin asuinalueista oli tiukasti erotettu toisistaan isolla muurilla, jota kutsuttiin 'The Peace Wall'- nimellä. 

<- Tämä kuva on tasavaltaisten ja katolilaisten asuttamasta kaupunginosasta.

Muurissa on portteja, joista osa on auki ja aina kun levottomuuksia syttyy, nämä portit suljetaan ja asuinalueet eristetään. Molemmin puolin muuria ihmiset ovat maalanneet kuvia, jotka osaltaan kertovat kaupungin tuskallisesta historiasta. Asuinalueet tunnistaa helposti, koska melkein jokaisessa valopylväässä on lippu joka ilmoittaa kummalla puolella sitä ollaan. Jos liikut unionistien asuinalueella, salossa on joko brittien Union Jack tai Ulsterin alueen oma lippu. Jos taas olet tasavaltalaisten alueilla irlannin lippua on mahdotonta olla näkemättä.

Tässä kuva Rauhan muurista unionistien puolelta.

Maalauksia unionistien puolelta.

 

Alueilla liikkuminen turistina on periaatteessa turvallista päiväsaikaan, mutta yömyöhään liikkumista kehoitetaan välttämään asuinalueilla. Samoin jos meneillään on jomman kumman osapuolen juhla tai paraatti yms. kannattaa siirtää tutustumisreissua myöhempään. Ongelma ja konflikti on todella monimutkainen ja vaikea ratkaista. Eräs yliopiston vapaaehtoistyöntekijä kertoi meille bussissa, että media on vääristellyt alusta lähtien ongelmaa, joka ei ole uskonnollinen vaan kyse on lähinnä siitä, haluatko kuulua Irlantiin vai Isoon Britanniaan. Tosin uskonto on kuitenkin tiiviisti yhteydessä näihin ongelmiin monella eri tavalla, mutta ei ei ilmeisesti ole se määräävä tekijä. Oppaan mukaan, osa katolilaisista kuuluu myös unionisteihin, eli haluaa pysyä Union Jackin alla, kun taas osa protestanteista mieltää itsensä enemmän irlantilaisiksi.  Ja niin kuin monessa muussakin maailman kriisipesäkkeessä, myös täällä konfliktit ja vihanlietsonta tapahtuu lähinnä köyhemmän ja kouluttamattoman väestönosan keskuudessa. Muureilla erotettujen alueiden asukkaat kuuluivat juuri tähän väestökategoriaan, eli tässä on yksi iso syy näihin ongelmiin. Joka tapauksessa haavat ihmisten välillä ovat vasta arpeutuneet ja muistot vielä kirkkaana lähimuistissa. 

Näin suomalaisen näkökulmasta on vaan niin mykistävää, miten naapurit pitää erottaa toisistaan muurilla, koska eivät voi olla toistensa kanssa missään tekemisissä ja miten toista voi vihata silmittömästi uskonnon tai lipun takia.

Se siitä analyysistä ja jottei menisi tunnelma ihan synkäksi, alla on tämän illan ohjelmasta!

Tänään on sitte luvassa chicken wings-syömiskilpailu Ryan's-pubissa. Kun näimme mainoksen kilpailusta pari viikkoa sitten päätimme poikien kanssa näyttää paikallisille mallia. Nimesimme joukkueen pohjoismaalaisittain 'The Vikings' ja tiimin jäseninä toimii allekirjoittaneen lisäksi Repa, William, Sœren ja Chris (me leivotaan siitä vielä kunnon viikinki). Katotaan miten meidän käy, pitäkää peukkuja! :D

Nyt pitää mennä wingsit odottaa!