'elloy mate!
Viime viikko kului oluen merkeissä kun torstaina täällä vietettiin Arthur Guinnessin päivää. Herra Guinness aloitti tämän herkullisen tuotteen valmistuksen vuonna 1759 Dublinissa ja tänä päivänä se on yksi maailman myydyimmistä oluista. Eikä mikään ihme, sillä maku on makunystyröitä hivelevä. Guinness kuuluu stouttien lahkoon ja se on tunnistettavissa mustasta väristään ja paksusta kermaisesta hatustaan. Guinness on tuhtia tavaraa, vatsa täytyy nopeasti jo yhdestä pintistä (viimeistään kolmesta). Jopa Guinnessin kaataminen on ihan oma taiteenlaji, jota muuten pääsee itse opettelemaan Guinness-museossa Dublinissa! Ensin tuopista täytetään noin 1/3, jonka jälkeen sen annetaan hieman tekeytyä ennen kuin se täytetään kokonaan. Kun tuoppi on täytetty piri pintaan sen pitää antaa rauhassa saada sille ominainen musta väri, jonka jälkeen Guinness on valmis. Eli Guinness on siis irlantilaisille kansallisaarteeseen verrattavissa oleva tuote, jonka juhliminen on lähestulkoon kanssallisvelvollisuus.
Minä ja Repa osattiin varautua tähän ruuhkaiseen juhlaan (kaikki pubit oli n. 17.00 jälkeen täynnä) tarpeellisin toimenpitein, eli istumalla tukevasti pubissa jo neljältä varaten paikkoja ystäville. Vietimme koko illan Filthy McNasty's pubissa, joka on yksi suosituimmista pubeista Belfastista ja löytyy ihan kaupungin keskustan vierestä, suosittelen lämpimästi. Usein McNastyssa on myös live-esiintyjiä ja myös torstaina siellä oli kaksi miestä soittamassa perinteisiä irkkubiisejä! Arthur Guinness-päivän kunniaksi pintti Guinnessia Filthyssä maksoi yhden (1) punnan!! Eli käytännössä ilmaista. Voitteko kuvitella? Mutta ei siinä mitään, The Elms pubi (josta olen aikaisemmin kertonut) jakoi pari tuntia Guinnessia ilmaiseksi, niin paljon kun pystyi vetämään! Eli tästä saatte kuvaa siitä miten hulluina ihmiset on tähän juomaan...
 |
| Nuo kaikki ei sitten ole minun |
Lauantai oli myös todella mielenkiintoinen päivä. Osallistuimme bussikierrokselle, joka kierrätti meitä ympäri Belfastia ja sen lähiöitä. Kuski selosti samalla meille kaupungin lähihistoriaa ja tilannetta. Täytyy kyllä todeta, että kierros todella avasi silmiä ja valotti mitä täällä oikeasti tapahtuu. Päällisin puolin kaupunki näyttää ihan samalta kuin missä tahansa muuallakin, mutta ei tarvitse liikkua jalan kovinkaan pitkälle keskustasta ja meininki muuttuu. On jotenkin aivan ihmeellistä, miten katukuvassa tai ihmisissä ei erityisemmin näe niitä ongelmia mistä tämä kaupunki on kuuluisa, kunnes kävelee pari korttelia syvemmälle pois päin keskustasta. Siellä nämä ongelmat edelleen kytevät, mutta onneksi tilanne ei ole niin tulehtunut kuin aikaisemmin. Myös se yllättää, miten tavalliselta ja rauhalliselta kaikki päällisinpuolin näyttää, vaikka rauhansopimus osapuolten välillä allekirjoitettiin vasta vuonna 1998. Tajusin tämän kerran kun oltiin Guinnesilla yhdessä minun lempipubeistani 'The Duke of Yorkissa', joka sijaitsee aivan keskustassa. Tosi mukava paikka istua ystävien kesken ja nauttia elämästä (ja oluesta), mutta tämäkin paikka pommitettiin maan tasalle terrori-iskussa The Troublesien aikana. Oli järkyttävää havaita, miten edelleen osa Belfastin asuinalueista oli tiukasti erotettu toisistaan isolla muurilla, jota kutsuttiin 'The Peace Wall'- nimellä.
<- Tämä kuva on tasavaltaisten ja katolilaisten asuttamasta kaupunginosasta.
Muurissa on portteja, joista osa on auki ja aina kun levottomuuksia syttyy, nämä portit suljetaan ja asuinalueet eristetään. Molemmin puolin muuria ihmiset ovat maalanneet kuvia, jotka osaltaan kertovat kaupungin tuskallisesta historiasta. Asuinalueet tunnistaa helposti, koska melkein jokaisessa valopylväässä on lippu joka ilmoittaa kummalla puolella sitä ollaan. Jos liikut unionistien asuinalueella, salossa on joko brittien Union Jack tai Ulsterin alueen oma lippu. Jos taas olet tasavaltalaisten alueilla irlannin lippua on mahdotonta olla näkemättä.
Tässä kuva Rauhan muurista unionistien puolelta.
Maalauksia unionistien puolelta.
Alueilla liikkuminen turistina on periaatteessa turvallista päiväsaikaan, mutta yömyöhään liikkumista kehoitetaan välttämään asuinalueilla. Samoin jos meneillään on jomman kumman osapuolen juhla tai paraatti yms. kannattaa siirtää tutustumisreissua myöhempään. Ongelma ja konflikti on todella monimutkainen ja vaikea ratkaista. Eräs yliopiston vapaaehtoistyöntekijä kertoi meille bussissa, että media on vääristellyt alusta lähtien ongelmaa, joka ei ole uskonnollinen vaan kyse on lähinnä siitä, haluatko kuulua Irlantiin vai Isoon Britanniaan. Tosin uskonto on kuitenkin tiiviisti yhteydessä näihin ongelmiin monella eri tavalla, mutta ei ei ilmeisesti ole se määräävä tekijä. Oppaan mukaan, osa katolilaisista kuuluu myös unionisteihin, eli haluaa pysyä Union Jackin alla, kun taas osa protestanteista mieltää itsensä enemmän irlantilaisiksi. Ja niin kuin monessa muussakin maailman kriisipesäkkeessä, myös täällä konfliktit ja vihanlietsonta tapahtuu lähinnä köyhemmän ja kouluttamattoman väestönosan keskuudessa. Muureilla erotettujen alueiden asukkaat kuuluivat juuri tähän väestökategoriaan, eli tässä on yksi iso syy näihin ongelmiin. Joka tapauksessa haavat ihmisten välillä ovat vasta arpeutuneet ja muistot vielä kirkkaana lähimuistissa.
Näin suomalaisen näkökulmasta on vaan niin mykistävää, miten naapurit pitää erottaa toisistaan muurilla, koska eivät voi olla toistensa kanssa missään tekemisissä ja miten toista voi vihata silmittömästi uskonnon tai lipun takia.
Se siitä analyysistä ja jottei menisi tunnelma ihan synkäksi, alla on tämän illan ohjelmasta!
Tänään on sitte luvassa chicken wings-syömiskilpailu Ryan's-pubissa. Kun näimme mainoksen kilpailusta pari viikkoa sitten päätimme poikien kanssa näyttää paikallisille mallia. Nimesimme joukkueen pohjoismaalaisittain 'The Vikings' ja tiimin jäseninä toimii allekirjoittaneen lisäksi Repa, William, Sœren ja Chris (me leivotaan siitä vielä kunnon viikinki). Katotaan miten meidän käy, pitäkää peukkuja! :D
Nyt pitää mennä wingsit odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti