Dublinia ja Belfastia

Sain tällä viikolla ensimmäisen vieraani, eli Aino teki vastavierailun tänne syksyiseen Belfastiin! Taisi olla pieni järkytys astua ulos Dublinin koneesta kun lämpötilaero Madridin ja Dublinin välillä taisi olla lähemmäs kymmentä astetta.. Itse olin jo saapunut pilviseen Dubliniin torstaina aamupäivästä ja kirjauduin bussiasemaa vastapäätä sijaitsevaan Ripleys Court Hotell:iin, jonka jälkeen lähdin seikkailemaan kaupungille. Olen aikaisemmin käynyt Dublinissa vuonna 2010 kun hyvä ystäväni Joonas oli vaihdossa Limerickin kaupungissa ja silloin seikkailimme kaupungissa noin viisi päivää. Nyt olikin hyvä aika päivittää tuntemusta kaupungista.

Dublinin lippu

Dublin (Baile Atha Cliath iirin kielellä) on siis Irlannin tasavallan pääkaupunki ja sijaitsee Irlannin meren rannikolla kahden ja puolen tunnin bussimatkan päästä Belfastista. Se on hieman isompi kaupunki kuin Belfast (yli 500 000 asukasta) ja kokonsa ansiosta myös hiukan vilkkaampi. Kaupunkia halkoo Liffey -joki ja sen pohjoinen osa on uudempi ostoskeskuksineen ja ravintoloineen kun taas etelässä, eli toispuoljokkee sijaitsee kaupungin vanhempi osa. Dublinissa on paljon nähtävää, eikä kaikkialla ole mitenkään mahdollista käydä  päivässä, joten kannattaa varata ainakin pari päivää reissuun. Ehdottomia suosikkeja minulle ovat Guinness -panimon museo (!), jossa pääsee tutustumaan mustan kullan valmistusprosesseihin, oppimaan oikeaoppista Guinnessin kaatotapaa sekä ihailemaan kaupungin maisemia Skybaarista, johon museokierros päättyy. Historiasta ei ole myöskään puutetta Dublinissa. Kaupunki on pullollaan keski-aikaisia kirkkoja sekä katedraaleja sekä muita rakennuksia, joista upein on St. Patrickin katedraali. Pubikulttuuri on korkealle kehittynyttä Dublinissa (yllättäen) ja vanhassa kaupungissa sijaitseekin Temple Bar -alue joka on täynnä vanhoja tavernoita, joissa niin paikkalliset kuin turistit rentoutuvat pitkän päivän jälkeen.

Dublin castle

Illalla hain Ainon lentokentältä ja suuntasimme heti vanhaan kaupunkiin sammuttamaan nälkää ja janoa. Olin siinä vaiheessa ehtinyt jo päivittää päänsisäisen gbs:n (vaikka mulla on tunnetusti suht kehno suuntavaisto) ja oli tosi mukavaa muistella kaikkia paikkoja missä viimeksi tuli käytyä. Sain vuorostani toimia oppaana ja kertoa kaupungista, sen erilaisista paikoista sekä historiasta. Paljon oli jäänyt mieleen edellisestä vierailusta, mutta samalla tuli myös opittua uusia reittejä ja paikkoja missä käydä. Onneksi löysimme nopeasti Temple Barilta mukavan ravintolan/pubin, jossa illastimme ja täytyy kyllä sanoa että nyt jo yli kuukauden perinteisiä (herkullisia) irlantilaisruokia maistelleena, eteen osui ehkä paras lihamuhennos ikinä. Menu koostui perunamuussista ja Guinness- oluessa sekä punaviinissä haudutetusta häränlihasta sekä vihanneksista. Buennissimo! Tosin tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että ulkona syöminen Dublinissa ei ole järin halpaa, ehkä jopa hieman kalliimpaa kuin Suomessa. (mutta ainakin tässä tapauksessa täysin rahanarvoista)

 Illallisen jälkeen päätimme vielä tutustua kävellen pubi-alueeseen ja meidän onneksi Aino onnistui löytämään mahtavan mestan, missä 2010 istuimme iltaa Joonaksen kanssa ja josta myös tuli ehdoton suosikkipubi Dublinissa, eli The Porterhouse! Paikan nimi tulee sen omista porter oluista, joita pubin oma pienpanimo tekee. Tarjolla on myös uskomattoman laaja valikoima muita oluita aina intialaisesta Cobrasta jenkkien Brooklyn aleen. Suosittelen Porterhousea lämpimästi kaikille oluen sekä pubien ystäville. Paikka itsessään huokuu irlantilaista pubikulttuuria. Ulkoapäin Porterhouse näyttää pieneltä kuppilalta, mutta sisään astuessa huomaa paikan olevan kolmikerroksinen, iso ja oikein kunnon perinteinen irkkupubi. Porterhouse on todella suosittu ja se on lähes täynnä ihmisiä. Ja mikäs tekisikään pubista entistä irlantilaisemman kuin
live-musiikki. Melkein jokaisessa pubissa on varsinkin viikonloppuisin artisteja soittamassa perinteisiä irlantilaisia biisejä ja myös uutta musiikkia. Ihmiset rakastavat musiikkia ja tanssia täällä, mikä on tosi kiva huomata. Vilkaisin kerran yhden pubin ikkunasta sisälle ja siellä kolme nuorta miestä soitti villisti musiikkia (joka on kyllä todella mukaansatempaavaa) ja koko pubi lauloi mukana ja juhli mukana!
Itse nautin Porterhousissa 'kruununjalokiveksi' kutsuttua, tuplasti 'maailman paras stout-palkinnon' voittanutta Plain Portteria. Eivät kyllä turhaan kehuneet, maku oli erittäin pehmeä ja vivahteikas ja jonka jälkimakuna tulee ihan pieni häivähdys kitkeryyttä.

Seuraava päivä kului kaupunkia ja sen menoa tarkastellen. Vaikka vietimme vain muutaman tunnin Dublinissa ennen Belfastin bussiin hyppäämistä, ehdin näyttää Ainolle ison osan vanhaa kaupunkia. Ensiksi kävimme suorittamassa kansalaisoikeutemme, eli äänestettiin Suomen suurlähetystössä. Onneksi ulkomaiden ennakkoäänestyspäivä sattui sopivasti kohdalle juuri kun olimme kaupungissa. Kävimme Grafton streetillä, mikä on vilkas ostoskatu vastapäätä Trinity Collegea, eli yliopistoa ja aivan vanhan kaupungin keskellä. Se on monipuolinen ostospaikka, joka on täynnä erilaisia liikkeitä perus H&M:stä aina muodin jättinimiin kuten Hugo Boss:iin sekä hienoihin jalokiviliikkeisiin.
Kadulla on myös erilaisia taiteilijoita aina katusoittajista maalareihin ja hiekkaveistäjiin, jotka viihdyttävät ihmisiä omalla panoksellaan, eli paikka on hyvin tunnelmallinen. Grafton street on melko lyhyt katu, jonka päässä on iso St. Stephens ostoskeskus sekä St. Stephens Green -puisto, mikä ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa.

Vilinää St. Georges Marketilla

Belfastiin päästyämme kotiuduimme kämpälle, jonka jälkeen suuntasimme välittömästi syömään The Elms pubiin ja mukaan liittyi myös Repa sekä William. Ilta kului mukavasti keskustassa, jossa kiertelimme muutamassa hyväksi havaitussa pubissa istumassa. Mukaan liittyi myös Chris sekä muita kavereita. Vaikka yöunet jäivätkin vähemmälle, lauantai kului nopeasti kaupungilla ja illalla päätimme vain viettää aikaa kahdestaan asunnolla. Sunnuntaina suunnitelmaan kuului käydä St. Georges markkinoilla, joka on tunnettu nähtävyys/tapahtuma täällä. Se sijaitsee kauppahallissa, joka on auki joka viikonloppu ja jonne monenlaiset myyjät tuovat tavaroitaan myytäväksi. Erityisen kehuttuja ovat paikallisten viljelijöiden sekä kalastajien tuotteet, joilta ihmiset käyvät hankkimassa tuoreet ruokatarpeensa. Tottakai paikalla on myös musikantteja ja erilaisia ruokapaikkoja sekä kahviloita. Mukava tapa viettää sunnuntaita!
Sunnuntain kruunasi jo perinteeksi muodostunut 'Making Mama Proud Dinner', jossa Aino oli meidän kunniavieraana! Illan menuna oli tällä kertaa pizzaa (vaikka seurassa ei ollut italialaisia) mutta homma onnistui hyvin, kun pojat olivat hankkineet tarvittavat raaka-aineet St Georgesilta ja me tuotiin sisilialaista viiniä! Itse tyydyin vihannesten leikkaamiseen. Taikinnan veivaaminen oli Sorenin ja Williamin tehtävä ja jotta homma onnistuisi oli taustamusiikkina soitettava mm. Kummisetä-elokuvan sekä Indiana Jonesin (?) tunnareita....

Pojat häärää taikinan parissa- Like a Sir!

Ensi viikolla vuoro on taas Suomi-poikien ja tehtävä on sikäli haasteellinen, että luvattiin Repan kanssa tehdä karjalanpaistia sekä mustikkapiirakkaa. (Aino ehdotti myös karjalanpiirakoita, kunnes tajus, että eihän siitä tulis mitään) Painetta lisää myös se, että Williamin vanhemmat ovat ensi viikon kunniavieraita.. Repa sanoi eilen, että haaste on helppo homma, koska luottaa itseensä aina. Itsestäni en tässä tapauksessa voi sanoa samaa...






Tänään aamulla vein Ainon bussille ja jouduin taas kerran sanomaan heipat. Viikonloppu oli rentouttava ja silti tuottelias ja oli mukavaa päästä näyttämään näitä minun "uusia" kotikulmia ja kavereita sekä elämää täällä Belfastissa. (Saa tänne muutkin tulla!) Hassua miten tätä paikkaa on pikkuhiljaa oppinut pitämään toisena kotina, vaikka eihän se tietenkään koskaan täysin tunnu oikealta kodilta. Nyt sitten pitäisi koko viikko kuluttaa ahkerasti opiskeluhommissa ja huolestuttavasti kasvaneen kirjapinon parissa. Että sellasta mukavaa arkea. Toivottavasti siellä kotopuolessa on kaikki hyvin!

WebRep

currentVote

noRating

noWeight